Terassilta avautuu Tjeldsundin salmi,
vuono- ja lumihuippuiset vuorimaisemat. Vastarannalla siintää
Lofoottien vehreät kallioseinämät. Näissä mielenikkunan
merimaisemissa tajunta saa kaivatun erätauon. Erätauon arjesta,
töistä sekä kevään ja alkukesän TV-kuvaus -rypistyksestä. Nyt
on aikaa kasata ajatuksia ja ladata pattereita, että voi palata
takaisin normaaliin arjen oravanpyörään. Nyt on myös hyvä aika
suunnata muutama ajatus tulevaisuuteen.
Sinkkutanssien TV-kuvaukset olivat
upea, mieltä avartava kokemus. Tiukka kuuden viikon kuvaussessio
tanssitreeneineen, treffi- ja lavatanssikuvauksineen linkitettynä
normaalin työn ja arjen pyörittämiseen laittoivat toden teolla
omat voimavarani sekä ajankäytönhallinnan koetukselle. Välillä
ehti käydä kotona vain lataamassa pyykkikoneen ja vaihtamassa
puhtaat vaatteet päälle sekä kuvauksiin soveltuvat vaatteet
laukkuun. Ja taas mentiin. Valkeakosken ja Helsingin väliä tuli
sahattua omalla tai linja-autolla 3-4 kertaa viikossa ja siihen
päälle vielä eri puolille Etelä-Suomea suuntautuneet
lavatanssikuvaukset. Huh. Kiirettä piti, mutten antaisi sekuntiakaan
pois. Kuvausten aikana tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin, joista
useammista on jo tullut ja varmasti tulee loppuelämän kestäviä
ihmissuhteita. Kevääseen ja alkukesään on mahtunut runsaasti
tanssia ja vahvoja tunteita. Mutta niistä ei vielä sen enempää.
Näette sitten 20.7. alkaen...
Opin tanssimaan. Kyllä. Kaksi vasenta
jalkaa on alkanut muodostumaan jalkapariksi, toinen jalka vasemmaksi
ja toinen oikeaksi. Lantioni on alkanut keinumaan. Kädet ja jalat
tottelevat jo jonkin verran yhtäaikaisia aivoilta tulevia käskyjä.
Musiikki on alkanut tuottamaan vartalossani rytmisiä liikkeitä,
joilla voin ohjata tanssikumppaniani pitkin tanssilattian parkettista
pintaa. Aivan mahtava tunne! Se tunne, kun lapsena tajuaa ensimmäistä
kertaa ajavansa polkupyörää ilman apupyöriä tai kun uimakoulussa
huomaa, että vesi alkaa kantamaan. Aion jatkaa tanssiharrastusta ja
opetella lisää. Tanssin niin pitkään kuin fyysinen kuntoni
sallii ja sen jälkeenkin vielä ajatuksissani.
Elämä on uuden oppimista ja
nauttimista varten. Joskus on kuitenkin hyvä heittää jarruvarjo
auki ja pysäyttää vapaapudotus, jäädä kielekkeen reunalle
katsomaan mistä on tultu ja minne ollaan menossa. Tämä keskikesän
lomahetki Pohjois-Norjassa sukellellen, luonnosta ja merestä
nauttien, lepäillen ja omia ajatuksia kuunnellen on minun
jarruvarjoni. Hetkeni ennen seuraavaa hyppyä, kohti tuntematonta
tulevaa.