Norjan vuonoilla

Terassilta avautuu Tjeldsundin salmi, vuono- ja lumihuippuiset vuorimaisemat. Vastarannalla siintää Lofoottien vehreät kallioseinämät. Näissä mielenikkunan merimaisemissa tajunta saa kaivatun erätauon. Erätauon arjesta, töistä sekä kevään ja alkukesän TV-kuvaus -rypistyksestä. Nyt on aikaa kasata ajatuksia ja ladata pattereita, että voi palata takaisin normaaliin arjen oravanpyörään. Nyt on myös hyvä aika suunnata muutama ajatus tulevaisuuteen.

Sinkkutanssien TV-kuvaukset olivat upea, mieltä avartava kokemus. Tiukka kuuden viikon kuvaussessio tanssitreeneineen, treffi- ja lavatanssikuvauksineen linkitettynä normaalin työn ja arjen pyörittämiseen laittoivat toden teolla omat voimavarani sekä ajankäytönhallinnan koetukselle. Välillä ehti käydä kotona vain lataamassa pyykkikoneen ja vaihtamassa puhtaat vaatteet päälle sekä kuvauksiin soveltuvat vaatteet laukkuun. Ja taas mentiin. Valkeakosken ja Helsingin väliä tuli sahattua omalla tai linja-autolla 3-4 kertaa viikossa ja siihen päälle vielä eri puolille Etelä-Suomea suuntautuneet lavatanssikuvaukset. Huh. Kiirettä piti, mutten antaisi sekuntiakaan pois. Kuvausten aikana tutustuin aivan mahtaviin ihmisiin, joista useammista on jo tullut ja varmasti tulee loppuelämän kestäviä ihmissuhteita. Kevääseen ja alkukesään on mahtunut runsaasti tanssia ja vahvoja tunteita. Mutta niistä ei vielä sen enempää. Näette sitten 20.7. alkaen...

Opin tanssimaan. Kyllä. Kaksi vasenta jalkaa on alkanut muodostumaan jalkapariksi, toinen jalka vasemmaksi ja toinen oikeaksi. Lantioni on alkanut keinumaan. Kädet ja jalat tottelevat jo jonkin verran yhtäaikaisia aivoilta tulevia käskyjä. Musiikki on alkanut tuottamaan vartalossani rytmisiä liikkeitä, joilla voin ohjata tanssikumppaniani pitkin tanssilattian parkettista pintaa. Aivan mahtava tunne! Se tunne, kun lapsena tajuaa ensimmäistä kertaa ajavansa polkupyörää ilman apupyöriä tai kun uimakoulussa huomaa, että vesi alkaa kantamaan. Aion jatkaa tanssiharrastusta ja opetella lisää. Tanssin niin pitkään kuin fyysinen kuntoni sallii ja sen jälkeenkin vielä ajatuksissani.

Elämä on uuden oppimista ja nauttimista varten. Joskus on kuitenkin hyvä heittää jarruvarjo auki ja pysäyttää vapaapudotus, jäädä kielekkeen reunalle katsomaan mistä on tultu ja minne ollaan menossa. Tämä keskikesän lomahetki Pohjois-Norjassa sukellellen, luonnosta ja merestä nauttien, lepäillen ja omia ajatuksia kuunnellen on minun jarruvarjoni. Hetkeni ennen seuraavaa hyppyä, kohti tuntematonta tulevaa.