Arkeen purjehtiminen on alkanut. Loman auvoisesta satamasta lähtö on onnistunut ilman isompia karille ajoja ja saan edelleen lomamuistoistani energiaa työhön sekä arjen pyörittämiseen. Tähän on auttanut myös se, että kevätaurinko on alkanut paistamaan. Joka päivä kuljemme kohti valoisampia päiviä, kohti kesää.
Arjen ulapalla ei näy vastarantaa, mutta olen luonut omaan valtamereeni saaria tasaisin väliajoin. Lomasaaria, jotka rikkovat arjen ja tarjoavat hetkittäisiä levähdyskeitaita. Enää en siis ole tuuliajolla ilman päämäärää, välillä hukkuen tekemättömiin töihin ja hoitamattomiin asioihin. Jokainen välietappi antaa voimia suoriutua päivittäisistä toimista. Tärkeää on ollut asettaa nämä lepolaiturit vain tarpeeksi lähelle toisiaan. Vaikka pysähtyisin useamman kerran joka päivä. Hengittämään hetkiseksi, syvään ja rauhallisesti.
Työrutiineihin pääseminen on pienen treenaamisen jälkeen alkanut sujumaan. Yritän silti tehdä asioita uudella tavalla. Nopeasti, mutta hitaasti. Tällä tarkoitan, että tartun työhön ennakkoluulottomasti, mutta yritän olla kuormittamatta itseäni liikaa ja huomioida omat voimavarani paremmin. Oli hienoa huomata loman aikana, etten ole korvaamaton. Enkä aio enää luoda itselleni tätä harhakuvaa.
Liikunta on tärkeä osa jaksamista. Jos oma fyysinen kunto on kehno, se vaikuttaa suoraan myös henkiseen hyvinvointiin. Tässä iässä en enää kilpaurheile kenenkään muun kuin itseni kanssa. Itsensä voittaminen tuntuu silti todella hyvältä.
15.3.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti