Aika pysähtyä

Tässä hotellihuoneen sängyllä istuessa ja pientä kuumetta potiessa on aika syventyä omiin ajatuksiin. On aika pysähtyä.

Milloin viimeksi arkipäivänä tai viikonloppuna olen ollut paikallani ja kuunnellut vain omia ajatuksiani? Ilman ympäröiviä häiriötekijöitä, ilman että omia ajatuksia ei varjostaisi tietoisuus tekemättömistä asioista. Niistä tekemättömistä asioista, jotka odottavat malttamattomana tekijäänsä, vaativat tekemään. Tai rauhassa niiltä ärsykkeiltä, joita muut ihmiset odotuksillaan luovat? Olenko ikinä? Nyt on hyvä aika aloittaa. Käyn mielessäni läpi asioita joita en ole ehtinyt pohtia, koska jatkuva ”tekemisen pakko” on ohjannut elämääni. On itsetutkiskelun paikka. Miten toimin, että voin saavuttaa tällaisen ajattoman hetken itseni kanssa?

Teen tänään päätöksen, etten enää listaa niitä asioita, joita minun on ”pakko” tehdä. En tarkoita mitään perustarpeita, kuten hengittäminen, syöminen, nukkuminen, töissäkäynti yms. Olen aina tehnyt asiat 100% intensiteetillä ja usein unohtanut ottaa huomioon itseni. Toinen oppimisen arvoinen asia onkin, että opin sanomaan ei. Myös niille ihanille asioille, joita haluaisin tehdä, mutta tiedän jo tehtävää vastaan ottaessani, että aika ei tule yksinkertaisesti riittämään tehtävän 100% suorittamiseen. Opettelen myös tekemään asiat tänään, enkä siirrä niitä huomiselle. Kun keskittyy olennaiseen, asiat ehtii tehdä rauhassa, mutta silti nopeasti.

Silloin jää enemmän aikaa myös itselle. Aikaa ladata akkuja ja haaveilla. Miettiä elämän pieniä asioita. Mennyttä ja tulevaa. Aikaa pysähtyä.

Patong, Phuket, Thaimaa 16.1.2012 klo 16.00


Aika pysähtynyt,
tässä huoneessa,
tässä tilassa.

Aika ajatella.

Näiden seinien sisällä
minun elämäni
suurennuslasin alla.

En halua nähdä
liian tarkasti.
Vain piilotetut hetket.

Pienet asiat,
matkan varrella hukkuneet.

Teen niistä taulun
matkamuistokseni.

Ripustan sen kiikkustuolini yläpuolelle.
Siihen kuvasi viereen.

Juha Väistö 16.1.2012