Ensimmäinen henkinen kynnys on alasimella muovattavana. Täällä Bangkokin lentokentällä istuessa ja vaihtolentoa Phuketiin odottaessa kamppailen mieleni syövereissä. Ikävä vs.vapaus. Ikävä konkretisoitui lentokoneessa vuolaana virtana pitkin poskia. Ei ikävä työtä tai kotia tai Suomeen jäänyttä materiaa, vaan ikävä rakkaimpia ihmisiä kohtaan. Varsinkin yhtä.
Onko ikävän hintana vapauden menetys? Voiko täydellinen vapaus poistaa ikävän kokonaan? Elämän suuria kysymyksiä, joihin ei löydy tältä lentokentältä eikä varmaan muiltakaan yhtä yksittäistä oikeaa vastausta.
Tämän opintomatkani ensimmäinen oppitunti on siis käynnissä. Löytää balanssi valtamerien ja mantereiden väliselle kaipaukselle ja sille tunteelle, että osaa nauttia vapauden tunteesta. Uskon, että lomani aikana ikävä ja vapaus tulevat vääntämään kättä vielä monta kertaa. En aio yrittää hallita tunteitani, vaan annan vuolaiden virtojen valua poskiani pitkin aina, kun ikävä ottaa yliotteen. Tämä pätee myös vapauden tunteeseen. Antaa tuulen ja auringon kuivattaa myös ne kyyneleet, vapauden suolaiset pisarat.
Bangkok, Thaimaa 12.1.2012 klo 16.40
”Saman tähtitaivaan alla
kuuta katsot kanssain mun.
Tunteiden voimalla,
telepatialla
vierellesi ajaudun.
Unhoittuu murheet maiset,
kun ajatukset samanlaiset
kuroo yhteen välimatkan tuon.”
Juha Väistö, 12.1.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti