Eilen olimme kymmenen hengen suomalaisporukalla kalastamassa. Vuokrasimme yksityisveneen ja vietimme koko päivän merellä. Päivä oli kaikin puolin loistava, kaikki saivat kalaa, söimme, joimme ja vietimme erittäin mukavan retken yhdessä. Ryhmä samankaltaisia ihmisiä nauttimassa toistensa seurasta vielä mielekkään ja unohtumattoman tekemisen merkeissä.
On helppoa olla porukassa. On helppoa tehdä asioita yhdessä. Näin pitääkin olla. Ihmisen ei ole hyvä olla täysin yksin, ilman yhtään ystävää. Ihminen kaipaa vierelleen samankaltaisia tovereita, joiden kanssa voi tehdä asioita, jakaa ilot ja surut. Mutta ryhmässä toimimisella on myös kääntöpuolensa. Ryhmään on helppo piiloutua. On helppoa olla samaa mieltä kuin muut, tehdä asioita mitä muutkin tekevät. Helposti unohtaa mikä on itselle tärkeää ja antaa ryhmän päätösten mennä omien päätösten edelle. On helppoa olla vain matkustajana.
Tänään olen yksin. Omasta halustani, omassa parhaassa seurassani. Tämä ei ole helppoa, sillä olen huono olemaan yksin. Tarvitsen yleensä paljon ihmisiä ympärilleni. Elämää, ääntä, mielipiteitä, tarinoita. Tämä on siis osa oppimisprosessiani, itsetutkiskelua. Kuunnella vain omia ajatuksia, niitä asioita, mitä minä haluan kertoa itselleni. Ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Alastomia totuuksia itsestäni, vain itselleni.
Patong, Phuket, Thaimaa 22.1.2012
”Kuuntelen yksinäisyyden ääntä
omassa kainalossani.
Ehkä opin pitämään sen rehellisyydestä,
alastomasta totuudesta.”
Juha Väistö 22.1.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti