Kolmas ihminen toden sanoo

Kyllä monessa paikassa on tullut ”pakomatkani” aikana käytyä ja täytyy sanoa, että jokainen reissu on ollut kokemisen arvoinen. Tällä tarkoitan lähinnä positiivisen tunteen aiheuttamaa kokemusta. No, Yksi tällainen ei niin positiivinen kokemus sattui matkallani Koh Taolta Chiang Maihin. Olin matkustanut yöjunalla Chumphonista Bangkokiin ja kohtuullisen väsyneenä jäin odottelemaan jatkojunaani rautatieasemalle.

Aikaa oli sen verran ja väsy vielä painoi aamu-unista reissaajaa, että ajattelin kysyä lähtölaiturini jo hyvissä ajoin ja mennä reppuineni laiturille makoilemaan. Kaukaa viisaana ajattelin, etten tyydy vain yhden paikallisen VR:n virkailijan kertomaan laiturinumeroon, vaan varmuuden vuoksi valitsin kaksi eri virkailijaa (miehen ja naisen), toisen rautatieaseman sisältä ja toisen ratapihalta. Molemmilta sain vastauksen, että herrareissaaja on hyvä ja käy odottamaan junaansa laiturille numero 10. Ei muuta kuin kohti oikeaa laituria, reppu tyynyksi ja ottamaan pienet aamutorkut.

Thaimaassa junat kulkevat suurin piirtein samalla tavalla kuin talvella Suomessa. On siis enemmän kuin varmaa, että juna on ainakin puoli tuntia myöhässä aikataulustaan. Kun kello alkoi olla jos sen verran, että junani olisi pitänyt nytkähtää reilu tunti aikaisemmin, keräsin tavarani ja lähdin tiedustelemaan viivästyksen syytä. Kiinni saamani virkailija kertoi, että junani oli lähtenyt noin puoli tuntia sitten laiturilta numero 9. Kerroin hänelle saaneeni kahdelta eri virkailijalta ohjeen odotella edesmennyttä junaani laiturilla numero 10 ja sen takia myöhästyneeni kyseiseltä matkalta. Sitten tulikin palvelua.

Minut vietiin rautatieaseman yläkerran toimistoon ja siellä kolme eri virkailijaa tenttasi tarinaani ja soitteli puheluita ympäri rautatieasemaa. Puolen tunnin asioinnin jälkeen sain kuin saikin rahani junalipusta takaisin. En kuitenkaan halunnut enää jatkaa matkaani junalla, vaan halusin lentokentälle, josta voisin ottaa seuraavan lennon Chiang Maihin. Virkailija järjesti minulle taksin hieman edullisemmin lentokentälle ja ehdin itse asiassa hieman aikaisemmin Chiang Maihin kuin junani olisi ollut perillä. Kaikki siis päättyi onnellisesti.

Thaimaassa vanha sanonta kolmas kerta toden sanoo saa uuden merkityksen. Täällä ihmiset neuvovat mieluummin kuin myöntävät, ettei heillä ole asiasta harmainta aavistustakaan. Junaepisodin jälkeen olen aina kysynyt vähintään kolmelta eri ihmiseltä neuvoa. Ja neuvoistakin huolimatta luottanut maalaisjärkeen.

(tapahtui Bangkokissa 15.2.2012)