Täällä merellä ollessa tulee mietittyä kaikenlaista. Ja oman mielikuvituksen tuntien ajatukset seilaavat usein myös alapää- ja pieruhuumoriosastolle. Tulisten ruokapatojen ääressä on aivan luonnollista tutkia myös hieman omaa fysiologiaa. Tällä kertaa suoliston näkökulmasta. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, tulinen ja maustettu ruoka on hyvä indikaattori kehon aineenvaihdunnalle ja myös suolen toiminnalle. Muistaakseni Jari Sarasvuo on joskus sanonut, että ulos tulee mitä sisällä on. Thaimaassa lausahdus voisi kuulua: ulos tulee mitä sisään on mennyt. Varsinkin tulisimpia keitoksia hörppiessä voi jo mielessään käydä läpi seuraavan aamun rituaalinomaista aamuistuntoa. Se mikä ei tapa, vahvistaa.
Kuitenkin haluaisin herätellä muutaman ajatuksen vanhasta sanonnasta Paha ilma ei pysy hyvässä ihmisessä. Avataanpas hieman tätä elämänviisautta. Jos siis kärsit pahoista ilmavaivoista, sinun täytyy olla todella hyvä tyyppi. Siis olettaen, että pieru, varsinkin pahanhajuinen, voidaan luokitella pahaksi ilmaksi. Entä ne ihmiset, jotka ovat ”laupeuden” perikuvia eivätkä juuri lainkaan piere? Ovatko he pohjimmiltaan pahoja? Ja kuinka paljon päivässä täytyy piereskellä, että sinut voidaan luokitella hyväksi ihmiseksi? Onko joku mittari, jolla voidaan arvioida ihmisen hyvyys? Entä taas rikolliset? Heidän täytyy tuoksua todella hyvälle, sillä paatuneet elämäntaparikolliset luultavasti pidättelevät pahaa ilmaa sisällään.
Kenties eri uskontokuntien vankkumattomilla (perä)äänenkannattajilla on jonkilainen taulukko. Jos et piere tiettyä määrää päivässä, joudut helvettiin. Et ole siis tarpeeksi puhdas henkisesti etkä fyysisesti. Jos tällaista taulukkoa ei ole, pieremisen voitaisiin aivan hyvin ottaa uskontoihin aivan omaksi rituaalikseen. Synninpäästö viidellä pieraisulla. Ja vankiloihin armahdus rikoksesta riippuen yhtä monella prutkulla.
Jos palaan hieman omaan fysiologiaani, niin piereminen on erittäin tuttua kehon toimintaa. Millä tahansa mittarilla mitataankin, en voi olla totaalisen paha. Vaikka välillä hajusta voisi päätellä, että olen läpimätä. Sen verran kova pahanilman myötätuuli käy ajoittain kehoni läpi. Olen siis sitä mieltä, että paha ilma ei pysy hyvässä ihmisessä. Joskus on kyllä tilanteita, jolloin näin soisi tapahtuvan.
Ko Bon, Andaman meri, jossain missä tuuli huuhtoo pahan ilman hyvistä tyypeistä, 2.2.2012
”Kun minut näät,
et hetkeen pysty hengittämäänkään
ja sydän tahtiaan tarkistaa...”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti