Eilen tuli sitten tehtyä viimeiset dyykit tämän reissun osalta. Pyörähdimme Marian kanssa kolmen sukelluksen päiväreissulla Koh Phi Phillä. Yllätykseksemme saimme oppaaksemme tutun kaverin Similanin reissulta, sillä brittiläinen sukellusopas Spencer oli matkassa mukana. Kaikki sukellukset sujuivat hienosti ja ilman suurempia kommelluksia. Mikä hienointa, kahdella sukelluksella tuli nähtyä myös hai.
Ensimmäinen hai (noin metrin mittainen, ilmeisesti mustatäplähai?) teki nopean pyrähdyksen näkökentässämme ja häipyi pimeyteen sen liiemmälti hyvästejä jättämättä. Viimeisellä sukelluksella löysimme noin kaksi metrisen leopardihain, joka makasi pohjassa. Virtaus oli suhteellisen kova, mutta onnistuimme uimaan aivan hain viereen ja jäimme pohjalle katselemaan tätä uljasta näkyä. Hain virtaviivaista ja sulavalinjaista vartaloa. Noin viiden minuutin patsastelun jälkeen irrotimme otteemme pohjasta ja annoimme virran kuljettaa itseämme haista pois päin. Hai halusi myös lähteä liikkeelle ja onnistuimme seuraamaan haita muutamia minuutteja. Hai jopa ui noin metrin päästä ohitseni. Aivan mahtava tunne!
Viimeisen sukelluksen jälkeen mielen valtasi haikeus,luopumisen tuska. Se olisi nyt tässä. Tällä erää. Myös fyysiset jäähyväiset sukeltamiselle olivat jokseenkin mieleenpainuvat. Laivalla nauttimani muna-pekoni-paahtoleipä-aamiaisen yhteydessä yhdestä takahampaastani lohkesi puolet. Jätin siis konkreettisesti osan itsestäni merelle. Oman kruununi valtameren syleiltäväksi.
Seitsemän viikon lomani aikana ennätin sukeltamaan kymmenä päivänä, joiden aikana tein yhteensä 28 sukellusta. Mielestäni ei ihan huono saldo aloittelevalta märkäkorvalta. Sen kuitenkin tiedän jo nyt, että aion tulla tutkimaan merenalaista elämää vielä monen monituista kertaa. Vieläpä monessa eri maailmankolkassa.
Patong, Phuket 27,2,2012
Patong, Phuket 27,2,2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti