Eilen tuli kierrettyä Chiang Main vanhassa kaupungissa lähes parikymmentä temppeliä. Hienojen Buddha-patsaiden ja muun buddhalaisuuteen liittyvien monumenttien lisäksi tarjoitui tilaisuus päästä juttelemaan buddha-munkin kanssa.
Koska reissuni lähtökohtana on ollut omaan itseeni tutustuminen, Thaimaassa matkailun ohella, en voinut ohittaa tilaisuutta olla tarttumatta perimmäisiin kysymyksiin.
Heitinkin heti alkuun mannerjäät sulattavan kysymyksen: Mikä on elämän tarkoitus? Munkki ei hätkähtänyt kysymystäni, vaan vastavuoroisesti heitti pallon takaisin ja pyysi minua täsmentämään, mitä tarkoitin. Lähdin purkamaan asiaa niin, että tiedustelin mikä on hänen elämänsä tarkoitus. Munkki kertoi, että hänen elämänsä tarkoitus on henkinen ja fyysinen puhdistautuminen ja nirvanaan pääseminen. Hän myös kertoi buddhalaisuuden kolmesta olemassa olon merkistä (anicca, dukkha, anatta), joita noudattamalla olisi mahdollista saavuttaa nirvana.
Munkki kysyi minulta, uskonko karmaan. Kerroin uskovani, sillä ihmisen omat teot vaikuttavat mielestäni tulevaisuuteemme. Pahoilla teoilla on usein pahat jälkiseuraukset niin kuin myös hyvillä teoilla hyvät. Yhteistuumin tulimme siihen tulokseen, että ihminen ei voi itse päättää mitä hänelle tapahtuu, vaan jos jotain pahaa tai hyvää on määrätty tapahtuvan, se tulee tapahtumaan. Aina ihminen voi kuitenkin omilla teoillaan osittain vaikuttaa tapahtumien kulkuun.
Toinen kysymykseni kuului: Olemmeko yksin täällä? Tällä kysymyksellä halusin saada vastauksen siihen, miten munkki näkee oman elämänsä sijoittumisen suhteessa ympäröivään maailmaan. Täsmensin kysymystäni munkin pyynnöstä muotoon, miten hän kokee fyysisesti ja henkisesti yksinäisyyden. Munkki kertoi, ettei hän tunne olevansa fyysisesti yksin tässä maailmassa. Hän, kuten muutkin ihmiset kuuluvat johonkin ryhmään. Munkille tämä sosiaalisen verkoston luovat munkkiyhteisö ja perhe. Itselläni on perhe ja suku sekä monien harrastusten, koulujen ja muiden mutkien kautta hankittu ystäväpiiri. Halusin vielä tietää, kokiko munkki tämän isommassa ryhmässä olemisen myös henkiseltä kantilta? Vaatiko oman itsensä henkinen ja fyysinen puhdistautuminen kuitenkin yksin olemista? Munkki kertoi, että nirvanaan pääseminen on omakohtainen kokemus ja tavoite, ei siis ryhmätyön tulos. Näin ollen hän kokee olevansa yksin tässä maailmassa.
Olen pohtinut samaa yksinolemisen yhtälöä melko pitkään. Oma ajatukseni siitä, olemmeko yksin tässä maailmassa on saman suuntainen kuin munkilla jonka kanssa keskustelin. Ketään ei ole tarkoitettu olemaan yksin. Kaikki luovat oman sosiaalisen turvaverkostonsa ympärilleen, niin henkisen kuin fyysisenkin.
Silti koen munkin tavoin olevani yksin. Olen syntynyt tähän maailmaan yksin ja jonain päivänä lähden tästä maailmasta yksin. Teen itsenäisesti päätökseni oman elämäni kulusta, vaikutan yksin niihin elämäni tärkeimpiin asioihin, joihin minulla on mahdollisuus. Olen henkisesti ja fyysisesti oman elämäni herra. Olen siis yksin. Ehkä oppimalla rakastamaan ja luottamaan itseeni ja oppimalla ymmärtämään omat tarpeeni, niin henkiset kuin fyysisetkin, voin joskus tavoittaa oman sisäisen nirvanani. Sitä päivää odotellessa jatkan matkaani, välillä pysähtyen kuuntelemaan ajatuksia. Ajatuksia itsestäni ja ympäröivästä maailmasta.
P.s. Mikä sitten on elämän tarkoitus? Munkki sanoi osuvasti “Don't worry be happy”. Ehkä elämän tarkoitus piilee tässä lauseessa? Ehkä elämän tarkoitus on elämä itse? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, vaan jokainen luo itse oman elämän tarkoituksensa. Elämällä onnellisesti, murehtimatta liikoja.
Chiang Mai, 17.2.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti